Usko tonttuihin eli kodinhaltijoihin on erittäin vanha ilmiö. Vanhin tieto lienee pyhän Birgitan kirjoituksissa 1300-luvulla. Birgitta mainitsee vierailleensa talossa, jossa yhä palvottiin ”tontin jumalaa”. ”Tonttu” liittyy siis olennaisesti sanaan ”tontti”.
Tonttu kuvaillaan usein hahmona, joka varmistaa talon menestyksen, varoittaa vaaroista ja saattaa jopa auttaa askareissa.
Mutta tonttu saattaa olla myös vaarallinen ja jopa väkivaltainen. Jos käyttäytyy huonosti eikä kunnioita tonttua, saattaa saada rangaistuksen. Tonttu saattaa jopa polttaa koko talon maan tasalle.
Tonttujen yhteys jouluun liittyy tontulle annettuihin uhrilahjoihin. Jouluna, vuoden päätösjuhlana, on haluttu kiittää tonttua hyvästä vuodesta. Perinteisesti tontulla on annettu juhlaruokaa ja -juomaa, tai vaatteita, kenkiä tai jopa rahaa. Joissakin taloissa tonttuja on lahjottu useammin. Byggen tilalla Kastkärrissä oli metsässä oljilla puettu puupaalu, jonne vietiin tontulle ruokaa joka päivä.
Sagalundin perustaja Nils Oskar Jansson kirjoittaa:
”Jotkut pitävät taikauskoa niin suuressa arvossa, että kattavat tonttua varten erillisen pöydän ulkorakennukseen. Pöytä, jolle ruoka asetetaan, on toisesta päästä tasaisesti katkaistu olkilyhde, joka on päällystetty savella. Tälle ”pöydälle” viedään aina osa ihmisille tarjottavasta ruuasta, jotta tonttu tulisi hyvin kestityksi.”
Oletko sinä vienyt tontulle puuroa?