Talvella elämä hiljenee, suojautuu ja asettuu lepoon herätäkseen keväällä uuteen kasvuun. Metsän eläimet sopeutuvat niukkaan ravintoon, kylmyyteen ja lumeen. Lumi toisaalta suojaa ja lämmittää, mutta toisaalta myös vaikeuttaa ruoan löytämistä.
Tunnistatko tontun lintukaverin? Miten tonttu auttaa ystäväänsä?
Tiesitkö, että lintujen talviruokinta on korvaamaton apu monille Suomessa talvehtiville pikkulinnuille?
Pakkasilla energiaa tarvitaan paljon, mutta lumen ja jään alta ruokaa on haastavaa löytää.
Talvisin punatulkut liikkuvat pienissä parvissa tai pareittain siirtyen metsästä pihapiireihin. Hyvinä pihlajamarjavuosina punatulkulla ei ole ruuasta pulaa. Huonoina marjasyksyinä suuri osa punatulkuista muuttaa etelään. Luonnossa punatulkku syö koivun ja ruohokasvien siemeniä.
Löydätkö siilin talvipesän?
Tiesitkö, että siili vaipuu talveksi talvihorrokseen?
Horroksessa siilin ruumiinlämpö putoaa noin +5 asteeseen, riippuen ympäristön lämpötilasta. Siilin aineenvaihdunta hidastuu ja sen hapentarve vähenee, se hengittää vain muutaman kerran tunnissa. Myös horrostajat tankkaavat itsensä pulleiksi talven koitosta varten. Talven aikana siili menettää painostaan jopa puolet. Suomessa horrostavia eläimiä ovat siili, tammihiiri ja lepakot.
Siili voi rakentaa talvipesänsä monenlaiseen paikkaan: risu- ja lehtikasaan, puu- tai lautapinoon, maankoloon, puunjuuren alle, tiheiden pensaiden alle, kaatuneen puunrungon alle, vajan tai lattian alle, tai mihin tahansa melko suojattuun paikkaan. Pesäänsä siili kantaa suullaan kuivia lehtiä ja heinää, joskus myös risuja tai sammalta. Oksat pitävät pesän tukevana. Siili voi talvehtia myös ihmisen tekemässä talvipesässä.
Löydätkö ruokakätkön? Kenen kätkö se on?
Tiesitkö, että selviytyäkseen talvesta monet eläimet keräävät syksyllä ravintoa varastoon?
Tämä koskee etenkin kasvinsyöjiä. Oravan varastointitapa on oiva esimerkki eläinten käyttäytymisen tarkoituksenmukaisuudesta. Orava kerää pääasiassa käpyjä ja sieniä. Se valitsee ihmisellekin mieluisia ruokasieniä. Sienilakit orava sijoittaa varastonaulakkoon oksanhankoihin ja – tynkiin metrin parin korkeuteen, ilmassa ne eivät helposti mätäne. Käpypiiloja sen sijaan on maassa lumen alla – kosteassa kävyt eivät pääse kuivumaan ja varistamaan siemeniään.
Varastointi jatkuu pitkin talvea, mikäli ravintoa on ylimäärin. Jotkin kätkönsä orava muistaa, osan se todennäköisesti haistaa osuessaan paikalle. Se saattaa kaivaa aarteensa jopa parikymmensenttisen lumihangen alta. Talvella ruokaa tarvitaan paljon. Orava ehtii käsitellä yhtenä keskitalven päivänä ainakin 130 käpyä.
Lähde:
’Talven taikaa’ https://www.hel.fi/static/ymk/esitteet/talventaikaa.pdf
Talviseuranta https://www.talviseuranta.fi/